II / Nelosgrilli (Ouluntie 370)

Kun kuljettajamme Tuomas kertoi että pysähdymme syömään Iin Nelosgrillille, en varsinaisesti riemusta kiljahdellut. Mielikuva tunkkaisesta rahtaribaarista hälveni onneksi jo kotisivujaan vilkaistuani. Voisiko täältä maantien varrelta kuitenkin löytyä joku positiivinen yllätys?!

Nelosgrilli sijaitsee Nelostien varressa, 30 km päässä Oulusta ja 70 km päässä Kemistä.

Valitsin ateriakseni Savuporoburgerin (9,90€) ja tuopillisen maitoa (ehkä 1,50€). Bonuspisteet siitä että kun pyysin isoa lasillista maitoa, sain sitä todellakin tuopillisen. Koska sen se vaatii.

SavuporoBurger: savuporoa, tuorejuustoa, talon pihvi, salaattia, omien halujen mukaan sinappia, ketsuppia, kurkkusalaattia sekä omavalintaista majoneesia. Valitsin chilimajoneesin. 

Nelosgrilli mainostaa tarjoilevansa lähialueruokaa, ja sehän on mahtihomma. Pihvit he tekevät itse Röngän naudan jauhelihasta (Rönkä vissiin paikallisia siis) ja leivät tulevat lähileipomo Putaan Pullasta. Hyvä homma.

Sämpylä ja pihvi olivatkin kyllä erittäin kohdillaan. Oikein maukkaita. Tuomas luonnehti näitä maailman parhaiksi purilaisiksi. Itse en menisi ihan niin pitkälle, mutta hyviä ne olivat.

Lavamiehemme Santeri otti astetta miehekkäämmän annoksen. Puoliperä (10,90€) sisältää talon pihvin, cheddajuustoa, lauantaimakkaraa, pekonia, kinkkua, kananmunaa, sipulirenkaan, punasipulia, salaattia plus valitut mausteet. Minusta on epäreilua että tuo kaveri pysyy tuommosena ruipelona tuollaisella ruokavaliolla.

Miinuksenkin joudun antamaan. Sinänsä hyvän makuinen chilimajoneesi oli liian kylmää, ja sitä oli liikaa. Muut maut jäivät harmillisesti sen alle. Ensi kerralla tilaan sitä majoneesia vain vähän!

Miljöö autenttinen ja viehättävä, palvelu ensiluokkaista. Suosittelen paikkaa lämpimästi!

Miksaajamme Ville Kuljukin arvostaa paikan hampurilaisia, ja muita tuotteita. Vaikka ilme kieliikin muuta.

ESPOO // Makaronitehdas (Iso Omena)

Ihme ennakkoluuloja sitä aina onkin.

Jostain syystä elän aina siinä uskossa, että ostoskeskuksessa sijaitsevasta ravintolasta ei voi saada hyvää ruokaa. Espoon Isoon Omenaan(kin) levinnyt pastaravintola Makaronitehdas oli ainakin vallan erinomainen mesta.

Ensimmäinen 'Hangon Makaronitehdas' avasi ovensa Hangossa (dah) vuonna 2010.

Palvelu oli erittäin ripeää ja ennen kaikkea ystävällistä, sellaista kuin sen kuuluu ollakin. Heti ovella meille kerrottiin että ravintola on auki enää tunnin, mutta että ruoka tulee kyllä nopeasti ja no worries. 

Sudennälkäinen valintani oli makkarapasta: "Makaronitehtaalla omalla reseptillä valmistettua fenkolilla maustettua maalaismakkaraa, tomaattia, chiliä, valkosipulia, persiljaa, basilikaa ja parmesaania. 17,20€"

Ja kylkeen maalaisleipää ja tuota mitälie oliiviöljy–balsamico -seosta:

Yritimme tarjoilijalta kysellä tekevätkö leipänsä itse, mutta hän ei tiennyt mistä ne tulevat. No samapa tuo, kunhan maistui.

Ja ai että olipas hyvää. Leipä oli niin tuoretta ja maukasta että piti tilata toinenkin satsi (2,20€ per tommonen kahden palasen setti) ja pasta oli kerrassaan maukas. Hiukan loppua kohden tuli fiilis että se saattaa olla inan liian suolainen, muttei mitenkään häiritsevässä määrin.

Hangon Makaronitehtaassa tekevät sekä pastan että kastikkeet itse. Pasta väännetään durumvenhnästä ja luomukananmunista, ilman minkäänlaisia lisä– tai säilöntäaineita. Hyvää oli.

Ravintoloiden pastat ovat usein minun junttiin makuuni jostain syystä vähän kuivakoita. Tässä paikassa ei ollut sitä ongelmaa. Vaimon Carbonara kaipasi kuulemma hiukan lisää suolaa mutta hyvin näytti maistuvan sekin. 

Ainoa ihan pieni tyylivirhe Hangon Makaronitehtaassa on mielestäni se, että he mainostavat olevansa "työväenluokan pastapaikka" ja että varaa on syödä omalla rahalla olit sitten "työläinen, työtön, eläkkeellä tai ikuinen opiskelija". Eivät nuo hinnat nyt mitään älyttömiä ole, mutta en minä ainakaan opiskeluaikoinani syönyt 17 euron pastoja.

Suosittelen ravintolaa lämpimästi, ja aion käydä toistekin. Ensi kerralla ehkä kokeilen vaikkapa pastaa nimeltä Agnello ("Lampaan sisäfilettä valkosipuli-basilikaöljyssä sekä parmesaania ja punaviinikastiketta. 18,40 €").

Jälkiruoaksi lasku. Ehhehe.

Esipuhe.

Tulee syötyä aika paljon muiden kuin itsen tai vaimon valmistamaa ruokaa. Osin työni puolesta, osin laiskuutta. Sama blogata siis.

Minulla ei ole aavistustakaan mitä tästä blogista tulee, vai tuleeko mitään. Olisi kuitenkin typerää olla tarkistamatta.

Aion:

– kirjoittaa melko usein
– kirjoittaa sillä lailla rennosti, että lyhyet kännykkärapsatkin sallitaan
– kirjoittaa kaikenlaisista paikoista fine dine -illallisista huoltoaseman lihikseen
– laittaa pakkomielteenomaisesti ottamani ruokakuvat vihdoin töihin
– syödä muutakin kuin pizzaa, edes joskus

Tässä minä rakkaimman harrastukseni parissa New Yorkin Little Italyssa syksyllä 2015. Paikka on tiettävästi Yhdysvaltain ensimmäinen pizzeria Lombardi's joka on ollut pydessä vuodesta 1906. Paremman saman kokoluokan letun saa kyllä John's of Bleecker Streetiltä. Tiedoksi tämä.

Palataan!


Helsingissä 12.4.2017
Aki Tykki