TURKU, Tårget

Turku on tosi kiva kaupunki. Eritoten keväällä ja kesällä ja eritoten siitä Aurajoen tienoilta. Aina ohi ajaessa tekee mieli pysähtyä syömään johonkin rannan ravintolaan tai istumaan kesäiltaa pois jossain ravintolalaivassa.

Ja turkulaisetkin on ihan ok, vaikka niitä aina parjataan. Ainakin monet on ihan kivoja.

Perheeni ja kälyni kanssa päätettiin hakeutua pizzalle johonkin jokirannan tuntumaan. Ensimmäisenä vastaan tuli Tårget. Nimi kuulosti jotenkin tutulta ja paikka näytti erittäin kutsuvalta. Aika coolilta mutta silleen hyvällä tavalla.

Tårgetin sisustuksesta tykkäsin kovin.
Riittävästi yksityiskohtia tutkiskeltavaksi mutta
kuitenkin ilmaa ja valoa piisaa.

Kokoontaitettavat matkarattaamme tarjoilija käski jättää sisääntulohuoneeseen. En oikein tajua miksi, ne kun menivät niin pieneen tilaan että olisivat menneet sujuvasti myös oman pöytämme alle. Mutta samapa tuo. Tarjoilija vaikutti merkillisen kiireiseltä vaikka ravintolassa ei lisäksemme näkynyt kuin pari pöydällistä ihmisiä.

Alkupalaksi otin Tårget klassikot –listalta antipastolautasen ("Valikoima juustoja ja leikkeleitä, oliiveja ja paahdettua leipää") ja pääruoaksi Parma & Rucola –pizzan ("Tomaattikastiketta, parmankinkkua, rucolaa, kirsikkatomaattia, Parmesan- juustoa ja rosmariiniöljyä").

Aika varman päälle -tilaus toi. Sen verran olen näitä välimerellisiä levypiiraita eläessäni nautiskellut että olen oppinut parmankinkun ja salamin olevan yleensä hyviä valintoja. Oma suosikkitäytteeni tonnikala on joskus vähän hasardi. Ikinä tiiä mitä delfiiniä siinä saapi.

Alkupalalautanen oli aika jees. Sen verran runsas että kyllä siitä pienemmästäkin lautasesta ois kahdelle riittäny maistiaisia. Paitsi sitä jotain erinomaista leipää oli ihan liian vähän. Älkää ihmiset leivässä pihistelkö, se on varmana halpaa! No mutta siis ihan hyvä oli se.

Antipastolankku 16€. Isompi versio ois ollu 29€. Veikkaan että ois
ollu aika runsas.
PS. Miten helevetissä tollaset isot ja kivelliset oliivit on tarkotus
syödä? Jos niistä alkaa nyrhiä syötäviä palasia, menee ikä ja elämänilo.
Kokonaisena suuhun ja sit toivotaan ettei tukehduta siihen kiveen vaan
saadaan se jotenkin kielellä ujutettua sieltä pois?

Valkosipulileipä (Buffalomozzarellaa, rosmariinia ja confattua valkosipulia) 11€.

Mutta voihan jemmeri. Pizza oli luvalla sanoen pettymys. Pohja oli vähän sitkas ja mauton, eivätkä päällisetkään oikein onnistuneet pelastamaan kokonaisuutta. Maut kun jäävät vajaiksi, sitä ei kompensoida oikein millään. Ehkä tää lettu ois menny läpi jossain vähän nihkeemmässä mestassa, mutta täällä oli odotukset aika korkealla.

Parma & Rucola –pizza. Kokonaiset ja kylmät kirsikkatomaatit herättivät
vähän epäluuloja mutta itseasiassa ne toimivat aika hyvin.

"Tårgetin pizzat ovat yksi ylpeyden aiheemme.

Pizzapohjat tehdään juureen, omalla reseptillämme." Noin seisoo ruokalistassa. 

Ruoan puutteista huolimatta käynnistä jäi ihan positiivinen viba. Ehkä käytimme ravintolaa väärin. Tänne pitäisikin ehkä tulla kesällä, istua terassilla, syödä vähän jotain kimpparuokaa, ja riipaista viinihuppelit. Täytyy antaa toinen mahdollisuus vielä joskus, sen verran viihtyisä paikka oli.

TURKU // Blanko

Vappuaattona Turussa ja joku kiva ruokapaikka pitäisi löytää.

Ensimmäinen yrityksemme suuntautui majapaikkamme (Scandic) aulabaariin (Bryggman's) mutta pahaksi onneksi se aukeaisi vasta tunnin päästä, eikä nälkämme antanut meille enää pelivaraa.

Seuraavaksi suuntasimme torin laidalle yytsimään Hamburger Börs –hotellin (suosikkihotellejani btw) yhteydessä sijaitsevia ravintoloita, mutta eipä se hyvin mennyt sekään. Frans & Emilie Bistron ovella toivomme heräsi kun tarjoilijatar sanoi meillä käyneen tuurin. Lause jatkui jotenkin että "suuri nälänhätä on teitä kohdannut" ja sitten että "kaikki pöytämme ovat varattuja".

Todella omituinen hetki. Ehkä hänen piti sanoa että meillä kävi huono tuuri. Tosi paha mieli tuli. Ei saa nälkästä kiusata noin!

Meidät opastettiin sitten respan toiselle puolelle Oscar Bar & Grilliin, jonka kuulemma pitäisi olla auki ja joka ei ota liiemmin pöytävarauksia. Ovessa lukevien kellonaikojen mukaan ravintola oli auki, mutta molemmat ovensa olivat lukossa. Näkyi siellä sisällä jotain tyyppejäkin mutta koputteluihimme ei vastattu.

Pitäkööt tunkkinsa.

Lähdettiin sitten kohti Blankoa, josta vastoin kaikkia odotuksiamme saimme kuin saimmekin pöydän. Juhlaa.

Blanko oli auki ja sinne mahtui!

Nälkä oli em. vastoinkäymisten jälkeen jo melkoinen, joten päätimme ottaa oikein alkupalatkin. Itse valitsin lyhyehköltä listalta annoksen nimeltä "Hummusta, tsatsikia, babaganoushia ja focacciaa". Ei aavistustakaan mitä babaganoush on mutta jos 75% annoksesta on tuttua ja defaultina hyvää, se on jo aika varma valinta.

Ja voi että se olikin maukas setti, leipä oli tuoretta ja tahnat mainioita. Ja annos oli erittäin runsas alkupalaksi. Sellainen setti joka voisi olla hyvä kyytipoika vaikka baariin lähtiessä. Ei tule ähkyä mutta ei jää nälkäkään.

Hummusta, tsatsikia, babaganoushia ja focacciaa. Internetistä opin että baba ganoush (kirjoitetaan kai noin?) on munakoisotahnaa. En erityisemmin rakasta munakoisoa, mutta tuo oli kyllä hyvää töhkää.

Kuohuviini-Markku (se meidän rumpali) tilasi alkupalaksi Tiikerirapuvartaan ja piti siitä kovin. Annos ei ollut ihan niin valtava kuin omani, muttei mikään huumorisettikään.

Tiikerirapuvarras ja kuoharia. Melko fiiniä, sano.

Pääruokaa valitessa kävin loppuun saakka sisäistä taistelua "Blankon lammaspastan (lampaan sisäfilettä, punaista pestoa, rucolaa)" ja "Lammasvarras argentiinalaisittain (patatas bravas, chimichurria salaattia, mojokastiketta)" –annosten välillä. Jälkimmäinen vei voiton.

(Kirjoitan nämä pöperöiden nimet niin kuin ne Blankon nettisivujen listassa lukevat. Ei aavistustakaan ovatko ne oikein. Itse esimerkiksi ehkä kirjoittaisin "foccaccia" mutta tiedä sitten. En jaksa tarkistaa.)

Lammasvarras oli oikein hyvää, mutta taas mulle kävi ns. perinteiset. Eli alkupalat maistuivat niin taivaallisilta, että pääruoasta jäi hieman valjumpi fiilis. Näin käy niin usein että olen melko vakuuttunut ettei ruoalla ole oikein mitään tekemistä ilmiön kanssa. Alkupalat vedetään siihen pahimpaan nälkään ja onhan se selvä että mikä tahansa ruoka maistuu paremmalta nälkäkastikkeen kera. Vai onko muita teorioita? Käykö näin muille edes?

Lammasvarras argentiinalaisittain nam nam. Joku itseä miellyttämätön yrttinen (?) mauste mukana oli, mutta annos maistui silti.

Klaus (se meidän urkuri) tilasi annoksen "Kana-cashew wok (pad thai –kastiketta, kasviksia, riisinuudelia)" ja luonnehti sitä sanoilla "yllättävän hyvää". Kuulemma wokit eivät yleensä ole ihan priimaa muissa kuin nimenomaan wok-ravintoloissa, mutta Blanko taisi tehdä poikkeuksen.

Klaus ja wok-mättö. Ja taitaa siinä yksi siiderikin näkyä.

Eli summa summarum: oikein hyvä ravintola tämä on, ihan niin kuin olin etukäteen kuullutkin. Ihan pienen kitinän päästelen tähän loppuun kuitenkin eli meteli täydessä ravintolassa oli hieman turhan luja. Pari akustiikkalevyä kattoon voisi tehdä gutaa ja leikata terävimmät taajuudet pois.

Tosin myönnettäköön samaan syssyyn että olimme aika väsyneitä parin keikkaillan jälkeen ja oisko siinä ihan seitinohutta krapulaakin ollut. Ehkä äänet olisivat normaalissa vappunousufiiliksessä olleet ihan kohdillaan.

Eli: Suosittelen lämpimästi. Jos et ole vielä Blankossa käynyt niin käy pian!

Tässä Markku ja Klaus ihastelevat Markun ottamaa kuvaa Tiikerirapuvartaasta ja kuohuviinilasista, jonka näette tuossa ylempänä.