ESPOO, Dominas

DISCLAIMER: Pizzat tilattiin keskelle remonttia ja olin sitä syödessäni nälkäinen kuin susi. Arvioni mausta ei siis välttämättä ole ihan realistinen.

* * *

Se on aina jännittävää kun tilaa Pizza-Onlinen avustuksella uudesta paikasta pizzaa. Etenkin kun kyseessä on tulevan kodin lähimpiä lettuloita. 

Ihan nimen perusteella valitsin ensimmäiseksi kohteeksi Dominas–nimisen pizzerian. Pieni sadomaso-viba nimessä ei voi olla huono merkki? Mikä on sun turvasana?

Tilasimme neljä Mielitekoa (mitä muuten tapahtui Fantasia–nimelle?), ja ne saapuivatkin kiitettävän nopeasti. Tai itseasiassa 75% niistä saapui, yksi pizzoista oli unohtunut johonkin. Ystävällinen kuljettaja pahoitteli kovin ja lupasi toimittaa puuttuvan neljänneksen pikimmiten.

Olen kuullut tarinan pizzeriasta, jonka ruokalistassa oli maininta "saattaa sisältä yllätystäyte". (Nerokas valitusblokkeri imo.) Omassa pizzassani oli kyllä pizzansyöntiurani toistaiseksi yllättävin lisätäyte, nimittäin kynä:

Tonnikala, katkarapu, kapris, tuore tomaatti, kynä –pizzani.

Ok.

Neljäs pizza saapui melko nopeasti vielä runsaiden anteeksipyyntöjen ja puolentoista litran hyvittelypepsin kera. Kiitin kohteliaasti. En palauttanut kynää, sillä remontin keskellä sille saattaisi tulla käyttöä. (Niin kuin on tullutkin.)

Kaikista vastoinkäymisistä ja yllätystäytteistä huolimatta pizzat olivat aivan hiton hyviä! 

Vaimon myöhässä saapunut pizza. Maistui kuulemma sekin.

Tomaattikastike oli hieman makeaa, mutta mielestäni erittäin hyvällä tavalla. Täytteet tuntuivat freeseiltä ja niitä oli riittävästi muttei liikaa, ja pohja oli juuri passeli. Ei liian kostea eikä kuiva.

Eli kyllä Dominasille täytyy antaa ainakin toinen mahdollisuus. Jos sieltä alkaa tulla enemmänkin noita toimistotarvikkeita, lupaan infota asiasta. 

Matador Hi-School –kyniä saa näemmä tilattua ilman pizzaakin, esimerkiksi Amazonista.

HELSINKI, Treffi-Pub (lounas)

Olen asunut Helsingin Herttoniemessä neljä vuotta, ja käynyt Treffi-pubissa vain kerran, silloinkin vain kahvilla. Nyt täytyi mennä, sillä muutan Hertsikasta pois kesäkuun lopussa.

Ideana oli syödä legendaariseksi väitetty burgeri mutta tuoreena asuntovelallisena 18,50€ hinta alkoikin tuntua liian suolaiselta, etenkin suhteutettuna buffet-lounaaseen jonka hinta oli 10,80€.

Köyhän on oltava nöyrä.

Ja on se sitä paitsi niinkin, että makkaraa sisältävän lounaan ostaminen on harvoin virhe.





Ruoka oli oikein hyvää. Ei niin hyvää että olisi vasitella tarvinnut aiheesta alkaa balladia kirjoittaa, mutta lounaan tehtävä tuli täytetyksi. Jos diggailisi noita muikku– ja silliasioita, olisi tarjontaa ollut enemmän mutta kyllä tämmönen junttikin sai mahansa täyteen.





Fetasalaatti oli mehevää, makkarat maistuvia ja ilmapiiri sopivan rento. Pienen lapsenkin kanssa homma toimi sujuvasti, syöttötuolikin löytyi emmekä tunteneet oloamme epätervetulleiksi.

Mies tiskin takana tosin hieman ihmetteli kun pyysimme häntä lämmittämään pojallemme ruokaa. Lämmitti sen mukisematta mutta kuulin hänen kummastelevan asiaa kollegalleen myöhemmin. "Että vauvanruokaa... kaikkea sitä."

Erityismaininta on annettava tuosta leivästä. Ei aavistustakaan mitä se oli, mutta ainakin tuon rapuskagenin kanssa se oli helevetin hyvää:





Nyt tuli mieleen, että itseasiassa olen kerran syönyt Treffin purilaisen, mutta se tapahtui Rautatientorilla vappuna 2016 kun olivat sinne kojunsa lykkineet. Mielestäni sitä ei lasketa. Eli ehkä tuolla on pakko vielä kertaalleen piipahtaa ennen kesäkuun loppua.

TURKU // Blanko

Vappuaattona Turussa ja joku kiva ruokapaikka pitäisi löytää.

Ensimmäinen yrityksemme suuntautui majapaikkamme (Scandic) aulabaariin (Bryggman's) mutta pahaksi onneksi se aukeaisi vasta tunnin päästä, eikä nälkämme antanut meille enää pelivaraa.

Seuraavaksi suuntasimme torin laidalle yytsimään Hamburger Börs –hotellin (suosikkihotellejani btw) yhteydessä sijaitsevia ravintoloita, mutta eipä se hyvin mennyt sekään. Frans & Emilie Bistron ovella toivomme heräsi kun tarjoilijatar sanoi meillä käyneen tuurin. Lause jatkui jotenkin että "suuri nälänhätä on teitä kohdannut" ja sitten että "kaikki pöytämme ovat varattuja".

Todella omituinen hetki. Ehkä hänen piti sanoa että meillä kävi huono tuuri. Tosi paha mieli tuli. Ei saa nälkästä kiusata noin!

Meidät opastettiin sitten respan toiselle puolelle Oscar Bar & Grilliin, jonka kuulemma pitäisi olla auki ja joka ei ota liiemmin pöytävarauksia. Ovessa lukevien kellonaikojen mukaan ravintola oli auki, mutta molemmat ovensa olivat lukossa. Näkyi siellä sisällä jotain tyyppejäkin mutta koputteluihimme ei vastattu.

Pitäkööt tunkkinsa.

Lähdettiin sitten kohti Blankoa, josta vastoin kaikkia odotuksiamme saimme kuin saimmekin pöydän. Juhlaa.

Blanko oli auki ja sinne mahtui!

Nälkä oli em. vastoinkäymisten jälkeen jo melkoinen, joten päätimme ottaa oikein alkupalatkin. Itse valitsin lyhyehköltä listalta annoksen nimeltä "Hummusta, tsatsikia, babaganoushia ja focacciaa". Ei aavistustakaan mitä babaganoush on mutta jos 75% annoksesta on tuttua ja defaultina hyvää, se on jo aika varma valinta.

Ja voi että se olikin maukas setti, leipä oli tuoretta ja tahnat mainioita. Ja annos oli erittäin runsas alkupalaksi. Sellainen setti joka voisi olla hyvä kyytipoika vaikka baariin lähtiessä. Ei tule ähkyä mutta ei jää nälkäkään.

Hummusta, tsatsikia, babaganoushia ja focacciaa. Internetistä opin että baba ganoush (kirjoitetaan kai noin?) on munakoisotahnaa. En erityisemmin rakasta munakoisoa, mutta tuo oli kyllä hyvää töhkää.

Kuohuviini-Markku (se meidän rumpali) tilasi alkupalaksi Tiikerirapuvartaan ja piti siitä kovin. Annos ei ollut ihan niin valtava kuin omani, muttei mikään huumorisettikään.

Tiikerirapuvarras ja kuoharia. Melko fiiniä, sano.

Pääruokaa valitessa kävin loppuun saakka sisäistä taistelua "Blankon lammaspastan (lampaan sisäfilettä, punaista pestoa, rucolaa)" ja "Lammasvarras argentiinalaisittain (patatas bravas, chimichurria salaattia, mojokastiketta)" –annosten välillä. Jälkimmäinen vei voiton.

(Kirjoitan nämä pöperöiden nimet niin kuin ne Blankon nettisivujen listassa lukevat. Ei aavistustakaan ovatko ne oikein. Itse esimerkiksi ehkä kirjoittaisin "foccaccia" mutta tiedä sitten. En jaksa tarkistaa.)

Lammasvarras oli oikein hyvää, mutta taas mulle kävi ns. perinteiset. Eli alkupalat maistuivat niin taivaallisilta, että pääruoasta jäi hieman valjumpi fiilis. Näin käy niin usein että olen melko vakuuttunut ettei ruoalla ole oikein mitään tekemistä ilmiön kanssa. Alkupalat vedetään siihen pahimpaan nälkään ja onhan se selvä että mikä tahansa ruoka maistuu paremmalta nälkäkastikkeen kera. Vai onko muita teorioita? Käykö näin muille edes?

Lammasvarras argentiinalaisittain nam nam. Joku itseä miellyttämätön yrttinen (?) mauste mukana oli, mutta annos maistui silti.

Klaus (se meidän urkuri) tilasi annoksen "Kana-cashew wok (pad thai –kastiketta, kasviksia, riisinuudelia)" ja luonnehti sitä sanoilla "yllättävän hyvää". Kuulemma wokit eivät yleensä ole ihan priimaa muissa kuin nimenomaan wok-ravintoloissa, mutta Blanko taisi tehdä poikkeuksen.

Klaus ja wok-mättö. Ja taitaa siinä yksi siiderikin näkyä.

Eli summa summarum: oikein hyvä ravintola tämä on, ihan niin kuin olin etukäteen kuullutkin. Ihan pienen kitinän päästelen tähän loppuun kuitenkin eli meteli täydessä ravintolassa oli hieman turhan luja. Pari akustiikkalevyä kattoon voisi tehdä gutaa ja leikata terävimmät taajuudet pois.

Tosin myönnettäköön samaan syssyyn että olimme aika väsyneitä parin keikkaillan jälkeen ja oisko siinä ihan seitinohutta krapulaakin ollut. Ehkä äänet olisivat normaalissa vappunousufiiliksessä olleet ihan kohdillaan.

Eli: Suosittelen lämpimästi. Jos et ole vielä Blankossa käynyt niin käy pian!

Tässä Markku ja Klaus ihastelevat Markun ottamaa kuvaa Tiikerirapuvartaasta ja kuohuviinilasista, jonka näette tuossa ylempänä.

TORNIO // Ofelia

Voi että. Nyt ei kyllä oikein lähteny.

Torniossa orkesterilaisten teki mieli syödä jotain normaalista rundin ruoka-aineympyrästä (pizza–kebab–hampurilainen) poikkeavaa pöperöä. Hotellin respasta meille suositeltiin lähellä sijaitsevaa, ilmeisesti vähän fiinimpää ravintolaa nimeltä Ofelia. Sinne siis.

Sisustuksesta nillittäminen tuntuu pöljältä, koska makunsa kullakin. Mielestäni kuitenkaan esim. televisio ja peilit, joihin on tussattu latteuksia eivät ole ns. pöytäliinapaikkaan sopivaa sisustamista. Yleisilme oli muutamia mauttomuuksia lukuunottamatta kuitenkin rauhallinen.

Latteuspeili ynnä rumpali DeFrost.

Nälkä ei ollut kauhea, joten päätin tilata pelkän alkupalalistalta löytyneen savuporokeiton. Seurueeseemme tilattiin keittojen lisäksi etanoita, vuohenjuustosalaattia ja pizzaa.

Savuporokeittoni oli ihan kelvollinen. Hieman siinä oli sellainen einesmäinen meininki, mutta en osaa sanoa oliko se kaupan hyllyltä haettua soppaa vai jotain muuta. Sikäli ihan sama että se kaupan keittokin on minusta ihan ok, juntti kun olen. Hieman turhan suolaista se oli. Kyljessä tulleet leivät olivat tylsiä mutta ihan siedettäviä. Jos keiton lisukeleipä ei ole ihan tuoretta, kannattaisi minusta tarjota sen kaverina jotain tuorejuustoa tai edes voita. Ei jäisi paha mieli kelleen.

2,5 dl savuporokeitto 9,90€.

Etana-annos oli kuulemma vettynyt ja mauton pettymys, ja pizza hieman kuivakkaa. Sen sijaan vuohenjuustosalaatti oli kuulemma oikein maukas! Ensi kerralla siis salaatilla rivi kiinni!

Kolmen täytteen pannupizza 13,50€.

Palvelu oli onneksi perusystävällistä ja riittävän nopeaakin. Tarjoilija tosin kertoi heiltä löytyvän kuivaa ja makeaa Fresitaa, mitä hiukan ihmettelimme. Vaan ovathan Fresita ja Freixenet sanoina aika lähellä toisiaan! (Plus se Freixenet oli oikeasti puolikuivaa, eikä kuivaa.) Mutta nämä nyt on pieniä asioita.

Sitä paitsi ruoan kanssa kuohuviiniä juovat ihmiset ovat minusta jotenkin epäilyttäviä. Ettäs, DeFrost, tiedät.

PS. Lueskelin muiden vierailijoiden kommentteja Ofeliasta FB-sivuiltaan ja siellä oli kyllä ruokia kehuttu kovastikin. Osuttiinkohan vain huonona päivänä paikalle?

II / Nelosgrilli (Ouluntie 370)

Kun kuljettajamme Tuomas kertoi että pysähdymme syömään Iin Nelosgrillille, en varsinaisesti riemusta kiljahdellut. Mielikuva tunkkaisesta rahtaribaarista hälveni onneksi jo kotisivujaan vilkaistuani. Voisiko täältä maantien varrelta kuitenkin löytyä joku positiivinen yllätys?!

Nelosgrilli sijaitsee Nelostien varressa, 30 km päässä Oulusta ja 70 km päässä Kemistä.

Valitsin ateriakseni Savuporoburgerin (9,90€) ja tuopillisen maitoa (ehkä 1,50€). Bonuspisteet siitä että kun pyysin isoa lasillista maitoa, sain sitä todellakin tuopillisen. Koska sen se vaatii.

SavuporoBurger: savuporoa, tuorejuustoa, talon pihvi, salaattia, omien halujen mukaan sinappia, ketsuppia, kurkkusalaattia sekä omavalintaista majoneesia. Valitsin chilimajoneesin. 

Nelosgrilli mainostaa tarjoilevansa lähialueruokaa, ja sehän on mahtihomma. Pihvit he tekevät itse Röngän naudan jauhelihasta (Rönkä vissiin paikallisia siis) ja leivät tulevat lähileipomo Putaan Pullasta. Hyvä homma.

Sämpylä ja pihvi olivatkin kyllä erittäin kohdillaan. Oikein maukkaita. Tuomas luonnehti näitä maailman parhaiksi purilaisiksi. Itse en menisi ihan niin pitkälle, mutta hyviä ne olivat.

Lavamiehemme Santeri otti astetta miehekkäämmän annoksen. Puoliperä (10,90€) sisältää talon pihvin, cheddajuustoa, lauantaimakkaraa, pekonia, kinkkua, kananmunaa, sipulirenkaan, punasipulia, salaattia plus valitut mausteet. Minusta on epäreilua että tuo kaveri pysyy tuommosena ruipelona tuollaisella ruokavaliolla.

Miinuksenkin joudun antamaan. Sinänsä hyvän makuinen chilimajoneesi oli liian kylmää, ja sitä oli liikaa. Muut maut jäivät harmillisesti sen alle. Ensi kerralla tilaan sitä majoneesia vain vähän!

Miljöö autenttinen ja viehättävä, palvelu ensiluokkaista. Suosittelen paikkaa lämpimästi!

Miksaajamme Ville Kuljukin arvostaa paikan hampurilaisia, ja muita tuotteita. Vaikka ilme kieliikin muuta.

ESPOO // Makaronitehdas (Iso Omena)

Ihme ennakkoluuloja sitä aina onkin.

Jostain syystä elän aina siinä uskossa, että ostoskeskuksessa sijaitsevasta ravintolasta ei voi saada hyvää ruokaa. Espoon Isoon Omenaan(kin) levinnyt pastaravintola Makaronitehdas oli ainakin vallan erinomainen mesta.

Ensimmäinen 'Hangon Makaronitehdas' avasi ovensa Hangossa (dah) vuonna 2010.

Palvelu oli erittäin ripeää ja ennen kaikkea ystävällistä, sellaista kuin sen kuuluu ollakin. Heti ovella meille kerrottiin että ravintola on auki enää tunnin, mutta että ruoka tulee kyllä nopeasti ja no worries. 

Sudennälkäinen valintani oli makkarapasta: "Makaronitehtaalla omalla reseptillä valmistettua fenkolilla maustettua maalaismakkaraa, tomaattia, chiliä, valkosipulia, persiljaa, basilikaa ja parmesaania. 17,20€"

Ja kylkeen maalaisleipää ja tuota mitälie oliiviöljy–balsamico -seosta:

Yritimme tarjoilijalta kysellä tekevätkö leipänsä itse, mutta hän ei tiennyt mistä ne tulevat. No samapa tuo, kunhan maistui.

Ja ai että olipas hyvää. Leipä oli niin tuoretta ja maukasta että piti tilata toinenkin satsi (2,20€ per tommonen kahden palasen setti) ja pasta oli kerrassaan maukas. Hiukan loppua kohden tuli fiilis että se saattaa olla inan liian suolainen, muttei mitenkään häiritsevässä määrin.

Hangon Makaronitehtaassa tekevät sekä pastan että kastikkeet itse. Pasta väännetään durumvenhnästä ja luomukananmunista, ilman minkäänlaisia lisä– tai säilöntäaineita. Hyvää oli.

Ravintoloiden pastat ovat usein minun junttiin makuuni jostain syystä vähän kuivakoita. Tässä paikassa ei ollut sitä ongelmaa. Vaimon Carbonara kaipasi kuulemma hiukan lisää suolaa mutta hyvin näytti maistuvan sekin. 

Ainoa ihan pieni tyylivirhe Hangon Makaronitehtaassa on mielestäni se, että he mainostavat olevansa "työväenluokan pastapaikka" ja että varaa on syödä omalla rahalla olit sitten "työläinen, työtön, eläkkeellä tai ikuinen opiskelija". Eivät nuo hinnat nyt mitään älyttömiä ole, mutta en minä ainakaan opiskeluaikoinani syönyt 17 euron pastoja.

Suosittelen ravintolaa lämpimästi, ja aion käydä toistekin. Ensi kerralla ehkä kokeilen vaikkapa pastaa nimeltä Agnello ("Lampaan sisäfilettä valkosipuli-basilikaöljyssä sekä parmesaania ja punaviinikastiketta. 18,40 €").

Jälkiruoaksi lasku. Ehhehe.

Esipuhe.

Tulee syötyä aika paljon muiden kuin itsen tai vaimon valmistamaa ruokaa. Osin työni puolesta, osin laiskuutta. Sama blogata siis.

Minulla ei ole aavistustakaan mitä tästä blogista tulee, vai tuleeko mitään. Olisi kuitenkin typerää olla tarkistamatta.

Aion:

– kirjoittaa melko usein
– kirjoittaa sillä lailla rennosti, että lyhyet kännykkärapsatkin sallitaan
– kirjoittaa kaikenlaisista paikoista fine dine -illallisista huoltoaseman lihikseen
– laittaa pakkomielteenomaisesti ottamani ruokakuvat vihdoin töihin
– syödä muutakin kuin pizzaa, edes joskus

Tässä minä rakkaimman harrastukseni parissa New Yorkin Little Italyssa syksyllä 2015. Paikka on tiettävästi Yhdysvaltain ensimmäinen pizzeria Lombardi's joka on ollut pydessä vuodesta 1906. Paremman saman kokoluokan letun saa kyllä John's of Bleecker Streetiltä. Tiedoksi tämä.

Palataan!


Helsingissä 12.4.2017
Aki Tykki